"Jakomielitautia esiintyy kahtena versiona. Toisessa versiossa ihmisen minäkuva yleensä jakaantuu vain kahteen osaan. Toisessa versiossa, joka on psyykkisesti ja mekaanisesti helpompi, mutta varallisesti vakavampi, on nimenomaan jakamisvietti. Tämä esiintyy tarpeena jakaa asioita ihmisille. Jaloltahan se kuulostaa, mutta oikeasti on kantajalleen aikamoinen taakka." Nämä kaksi versiota eroavat siis toisistaan käytännössä täysin. Eli niillä ei ole paljoakaan, jos yhtään yhteistä keskenään.


Tri. Villiam Shadner Tohtori Shadner on vasta 23-vuotias ja siitä johtuen häntä on lääkäripiireissä kovin arvosteltu. Tämä ympäri maailmaa suuresti arvostettu lapsinero ei kuitenkaan ehdi huonoihin puheisiin panostaa aikaa. Arvostelustaan kuitenkin selvästi hivenen loukkaantunut Shadner ei ota puheita täysin vakavasti.

J. Shadnerin liikkeet ovat arvokkaan hitaat ja harmaa parta korostaa miehen maskuliinista expotentaalisuutta. Heti aistii että tässä on mies, joka tietää mistä puhuu.

"Märkäkorva, nahkiainen, mopo. Onhan noita nimityksiä käytävillä perspuoleltaan kuullut, kukaan vaan ei ole uskaltanut tulla mitään suoraan parrat vasten sanomaan. Tietävät että nenilleen saisivat! Harrastin nuorempana vapaapainia, voitin mestaruudenkin melkein kerran, turpaan mäjäyttäisin oikein kunnolla! Nenä vinoon vaan! Olen kaikessa väkivaltaa vastaan, mutta mullehan ei vit*uilla!" Shadner tilittää partaansa hymähdellen. Jo ulkoisesta olemuksesta näkee, että tämä nuorukainen ei ole ihan tavallinen mummonpotkija.


Kuvassa käppyrä A kuvaa mielisairasta ja käppyrä B tervettä lanttua.


Joulupukki on yksi pahimmista jakomielitautia sairastavista henkilöistä.

Joulupukki, pahoin sairastunut ukki
Maailman tunnetuin suomalainen, joka on tehnyt paljon nopeusennätyksiä poroilla, sairastaa myös jakomielitaudin toista versiota. Tuo punanuttuinen käppänä on riutunut taudin ikeessä jo vuosikymmeniä, kenties -satoja. Puhe on tietenkin Joulupukista. Pukki on niin tunnettu jakomielinen, että tämä toinen versio taudista onkin ristitty pukinjakotaudiksi.

"Ei Joulupukilla helppoa ole. Joka vuosi häneltä menee miljoonia markkoja lahjojen raaka-aineisiin ja tonttujen palkkoihin. Eivätkä porot, jotka lentävät valoa nopeammin, ilman apetta elä.

Ja kun Joulupukki on vuosien saatossa saanut stabiilin, jopa lähes virka-aseman yhteiskunnan hyväntekijänä, antajana ja lahjoittajana, ei sen leiman alta voi luikerrella noin vain pois. Tehtävä on Joulupukille niin tärkeä, ettei hän ole sen vuoksi päässyt edes haudan lepoon - luuletteko tosiaan että tämä miesparka huviksensa kulkee vuosikymmenet samassa punaisessa puvussa nakkelemassa paketteja kersoille ja vanhemmalle väelle?

Pukilla kyllä huumorintaju vielä pelaa, taannoin rutiinikäynnillään hän lohkaisi että on sääli, ettei Joulumuorilla ole jakomielitautia, olisi korvatunturilla elely paljon lupsakkaampaa." Shadner hymähtää niin että harmaa parta hytkyy ja jogurttipurkkikin on lähellä kaatua.

Mutta Joulupukki on kuitenkin vain yksi tunnetuista jakomielitautia sairastavista julkimoista.

"Hollywood on pullollaan näitä onnettomia. Ensimmäinen, taloudellisesti parempi versio on huomattavasti yleisempi. Ongelma esiintyy pahimmin nk. menestyvillä näyttelijöillä. Kun esiintyy useassa elokuvassa, voi jokin henkilöitymä syöpyä mielen syviin viemäreihin, ja kun tällöin on kunnolla jakaantunut, alkaa kusi kerääntyä päähän nopeammin, sillä sitä kertyy kahden tai useamman henkilöitymän kautta.

Myös suomalaisissa teattereissa ja televisio-ohjelmissa esiintyy runsaasti jakomielitautisia. Tautia sairastava henkilö tulee esimerkiksi teatterille täysin hyvin voivana omana itsenään, mutta jo muutaman hetken päästä hän on muuttunut eri ihmiseksi lavalle päästyään."


Jakaantunut mieli. Nimet Shadner jättää kuitenkin mainitsematta, sillä häntä koskee lääkäreitä ja tohtoreita yleissitova vaitiolovelvollisuus. Tässä haastattelussa puhumiseen hän kuitenkin on saanut luvan Paavilta, jota kiitämme tässä välin, teette hyvää työtä Herra Paavi!

Maailma on siis täynnä näitä onnettomia ihmisiä, jotka tiedostamatta sairastavat tätä kamalaakin tautia. Virikkeitä sairastumiseen on kaikkialla; televisio, radio ja jopa jotkut sanomalehdet tai kirjat. Uusimpana irviönä esiin ovat marssineet tietokonepelit sekä Internet. Tautia aiheuttavia itiöitä ei voida poistaa, asian kanssa on vain opittava elämään.

Jakaja nyt, jakaja aina?
Miten jakomielitautia sitten voisi hoitaa?
"Klassisin hoitokeino on tietenkin toisen persoonallisuuden multiekskalibrointi metafyysisen sidosanalogian avulla. Tämä kansankielellä tarkoittaa sitä, että käsketään potilasta valitsemaan puolensa."

Muistan erään tapauksen jossa oli erittäin paha jakomielitaudin ensimmäinen versio. Menin potilaan luokse ja seisoin hetken hänen edessään. Katsoin häntä suoraan silmiin ja huusin 'Nyt perkele valitse jo, oletko Heikki vai Markku'. Ja homma hoitui. Potilas pääsi kotiin jo seuraavana päivänä." Shadner nauraa.

Mikseivät hoitokeinot ole tämän kehittyneempiä Tohtori Shadner?
"Liiallisella hoidontehokkuudella voitaisiin saada aikaan liian hyviä tuloksia, mikä taas olisi huono asia. "


Edistyksellinen hoitohuone Itä-Beirutin Jakomielisyyden Hoitolaitoksella Tästä saa sen kuvan, että te suositte jakomielitaudin olemassa oloa?

"No tottakai. Tai siis en tietenkään suosi. Mutta jokainen tautitapaus tuo lisää killinkejä reikäisiin pohjattomiin taskuihini. Sen vuoksi olen aina p.a. Vakavasti otettaessa, jakomielitauti on vaarallinen kumpaisenakin versiona. En sitä kenellekään toivo, mutta yhä useampi nuori hankkiutuu ehdontahdoin ennestään jakomielitautisten joukkoon.

Joukossa mieli jakaantuu, niin kuin vanha sananlaskukin sanoo. Nuoret katsovat paljon elokuvia, joissa näkevät saman näyttelijän useassa eri roolissa ja aivan eri henkilöinä, mitä siitä muuta voikaan saada, kuin jakomielitaudin. Hämmentyyhän siinä hölmömpikin. Kun minä olin lapsi ja nuori, ei televisiota katseltu ja sieltä huonoja malleja opittu. Tämä kylläkin johtui enimmäkseen siitä, ettemme löytäneet kaukosäädintä.

Shadner näyttää selvästi kyllästyneeltä koko haastatteluun ja kaivaa esiin legopalikkansa. Lapsinerouden lapsellinen puoli astuu esiin, kun tohtori alkaa sössöttämään piirakkaleikeistä sekä siitä kuinka sininen ilmapallo kuuluu pojille, punainen tytöille ja vihreä sukupuolestaan muuta mieltä oleville.

Mitä opimme?>
Käteen siis jää vain se, että tautia esiintyy hälyttävissä määrissä ja se voi piileskellä kenessä tahansa, kukaan ei ole siltä turvassa. Et sinä, ystäväsi, vaimoni, pomosi perhe, linja-autonkuljettaja tai vessankassantäti.

Nykyaikaiset hoitokeinot ovat onneksi kehittyneet. Huutamisen lisäksi enää ainoa tapa ei ole työntää tylsää rautanaulaa kantapäästä sisään, vaan kaikeksi onneksi on kehitetty keinoja teroittaa rautanaula ja saada toimitus näin paljon sujuvammaksi. Samoin hoitovälineet, eli naulat ovat halventuneet.

Haastattelija: Antti Kuivauni
Kuvat: Mervi Pitäspäästävessaan