Hammas vs. cola - v. 1.31 - 6.12.2005

Ihmisen luut ovat normaalisti jemmassa nahkan alla. On kuitenkin paikka, jossa luuta pääsee tutkailemaan sen kummempia operaatioita suorittamatta. Tämä paikka on suu ja kyseessä ovat hampaat.

Pikkupaprikan testiryhmä suoritti mieltä painaneen ja jo legendaksi muodostuneen testin; laitoimme viikon ajaksi purkkiin hammaslääkärin suosiolla avustuksella suusta poistaman viisaudenhampaan. Purkkiin laitettiin vielä hampaan seuraksi colaa..

Aloitetaan aluksi itse hampaasta. Ihmisen suuhun pullahtaa viisaudenhampaita, ne ovat jossain määrin turhia ja usein vieläpä haitallisia. Nämä viisaudenhampaat istuvat monesti turhan ahtaasti ihmiskehon legolandiassa ja vieläpä niin perällä että niiden huolenpito tulee helposti tunaroitua, kuten entisen mäkikotkan vapaus. Näitä palikoita joudutaan sitten poistattamaan, eikä kyseessä monestikaan ole suuhun kohdistuvista operaatioista se kivuttomin. Hammasta poistessa voidaan joutua sahaamaan ja leikkelemään, eikä suun saranakohtaan pääseminen ole helppoa edes hammaslääkärin kantilta tiirattuna.

Tähän operaatioon saatiin pelastetuksi tälläisen poisto-operaation tulos ja kuona-aine; viisauden, tai pikemminkin visaisuudenhammas. Hammas suljettiin tyhjään lasipurkkiin miettimään tekosiaan. Jotta se ei olisi päässyt eläkepäivillään turhan helposti, kaadettiin kyytipojaksi kylmää, kuplivaa väriltään mustaa litkua jota, kasvisuutejuomaksikin kutsutaan. Kyseessä on hampaan pahin vihollinen - limonadi.

Purkki suljettiin kannella ja jätettiin jääkaapin hyllylle. Cola-liemessä muhiva hammas muistutti suussa möllöttävien veljiensä kohtalosta joka kerta, kun käsi tarttui limsapulloon jääkaapissa. Toisin kuin luullaan, hampaalle haitallisinta ei ole limsassa majaileva sokeri, vaan hiilihappo. Sokeria vastaan voidaan taistella helpommin, toisin kuin hampaita syöyvyttävää hiilihappoa.

Viikon verran ehti hammas marinoitua kolassa, kunnes se vihdoin päästettiin raikkaaseen ilmaan. Mitä sille oli seikkailun aikana tapahtunut?

Colaa pintaan niin nuorikin näyttää vanhalta
Heti alkuun pitää pahoitella kuvien huonoa laatua, kamera ei ole sovelias pieniin objekteihin. Tässä ensimmäisessä kuvassa on itse hammasrukka testiin joutumista odotellessaan. Se on ehtinyt viettää eläkepäiviä jo pitkän aikaa suusta poistamisen jälkeen, joten aivan ilkikurisesta kiusanteosta tässä testissä ei ole kyse.

Suusta poisto-operaation aikana hammas kärsi hivenen vaurioita, toinen juuri murtui. Onneksi kuitenkin pysyi ehjänä sen verran, ettei juurenkappale jäänyt leukaluuta vihluuttamaan.

Toisessa kuvassa on purnukka johon hammas ja juoma laitettiin. Purkin vetoisuus on desin luokkaa, olisi ehkä saanut olla isompi, mutta eihän kallista mustaa litkua nyt viitsi desitolkulla tuhlata. Testiaineena käytettiin hallitsevista kolamerkeistä sitä vähäpätöisempää.

Kuvassa oikealla vielä koko orkesteri kantta lukuunottamatta. Juomatölkkki avattiin ja sisältöä kaadettiin purkkiin sen salliman tilavuuden verran. Yhtälö sijoitettiin jääkaappiin muhiskelemaan. Loput tölkin sisällöstä kaadettiin suuhun, sielä majailevia luunkappaleita kiduttamaan.

Välillä oli lähellä, ettei viikon kylpysessioon asti päästäisikään, sillä mieli teki tutkia aikaansaannosta jo aikaisemmin. Onneksi kuitenkin laiskuus ja dementia (kyseessähän oli nimenomaan suusta poistettu viisaudenhammas) estivät ennenaikaisen purkin availun.

Yhteenveto:
Puolueeton testimme paljasti vanhan legendan hampaan katoamisesta, kun sen laittaa yöksi limsalasiin olevan suuresti liioiteltu.

Vaan sitten itse asiaan. Taisipa mennä päivän yli viikon ennenkuin purkki jääkaapista poistettiin ja asiaa alettiin tutkimaan. Näkyvin muutos oli hampaan väri. Siitä oli tullut musta. Yllätys oli kuitenkin se, ettei hammas ollut muuten muuttunut juurikaan. Mustan värin vuoksi on hankala sanoa mitä varsinaisia vaurioita siihen olisi tullut. Jopa juuren lohjennut pieni palanen oli edelleen kiinni hampaassa. Musta värityskin lieveni hieman pienen pesun jälkeen. Pesu suoritettiin kuitenkin vain juoksevan veden alla pitäen.

Ikenen tuntumassa sijainnut hampaan osa oli muuttunut väriltään hivenen hopeiseksi. Itse purupinta näyttää ikäänkuin homeiselta. Tarkempia eroja on siis huonompi sanoa.