Armeijan Idiotismiä vol. 1

Tämä teksti on kirjoitettu silloin kun sinä olit vielä härski kiilto lehmän silmissä jonka maitoa isäsi joi äidinsä häntä oikeasta maidosta vieroittaessaan.

Nämä ovat täysin tosijuttuja erään varuskunnan saapumiserältä II/96

Sattuipa päivä cooperin testiä varten. Juoksimme sitten sen normaalin12 minuuttia. Omaa tulostani en muista, mutta ei se hääppöinen ollut. Nipin napin armeijan vaatiman minimin ylitse. Siihen sitten viereen pysähtyi joku toinen heebo tai jotain. Kertoi sitten seuraavaa (en muista näitä matkoja mutta asia tulee ilmi), taisin muuten itse olla vieressä. Hemmo oli juossut 2800m. Tuloksia keräilevä vänskä oli laittanut lappuunsa 2750m. Syyksi hän sanoi sen, että lähtöviiva oli normaalia _kauempana_ niin matkasta piti sitten vähentää 50 metriä jonka tuo lähtöviiva oli kauempana. Eli hemmo hävisi 50 metriä tuossa, eihän se tietenkään juurikaan merkitse, mutta hupaisaa sinänsä, vänrikki huusi "väitättekö te että minä en osaa laskea?"

Samainen vänrikki sitten kerran nojaili tuvamme oviaukossa ja puhui jotain jollekkin tuvassa olleelle. Yksi ei-meidäntupalainen joka oli "kylässä" aikoi sitten pois.
"Aiotteko te pujahtaa siitä välistä?" Kysyi vänskä.
"Minä ajattelin tuosta välistä.." Alokas vastasi, vänskä oli vienyt tahallansa koko oviaukon.
"Jos te sen teette minä potkaisen teitä polvella päähän."
Hehe.. Vänskä ei nyt mitenkään erityisen pitkä ollut, kuitenkin ihan tarpeeksi, joku 175-185 cm ehkä. Kuitenkin olisi ollut mahdottomuus potkaista alokasta polvella päähän, puhumattakaan siitä, että se oli uhkaus ja vänskällä olisi ollut ikävät paikat jos asia oltaisiin viety etenpäin. Samaisella vänrikki K.:lla oli muutenkin ongelmia käyttäytymisensä kanssa.

Sitten hieman erinlaista intti-idiotismiä. Miksi ihmeessä pyykinvaihtoreissulla (aina torstaina) piti marssia helvetillisellä kyydillä ja kuumalla ilmalla varusvarastolle, käydä saunassa (ihme kyllä ei ollut pakollinen) ja sitten helvetillisellä marssilla takaisin kasarmille. Peseytymisestä ei siis ollut mitään hyötyä.

Saunassa (jossa en itse käynyt) oli lähinnä sellaista, että sisään käveltiin jonossa, ensimmäinen ja viimeinen heitti löylyä. Noin karrikoidusti.

Kuuluisin armeijan idiotismi lienee tämä, että aina on kiire, yleensä kiire on vain odottamaan.

'Rakkaassa' palvelussaaressani oli fiksu päällikkö, fiksu jos vertaa luolaihmisiin. Ei pelkästään sen vuoksi että tuli juuri entisen melko reilun päällikön tilalle, vaan myös sen vuoksi että ei tainnut olla mikään järjen riemuvoitto, vaikka jokin ATK-päällikkö oli jossain joskus ollut.

Tämä uusi päällikkö esimerkiksi määräsi viikonlopuiksi päivystäjän. Mutta mitä ihmettä tekee päivystäjällä viikonloppuna? Selvennän hieman: Saarella oli aina kaksi päivystäjää, yksikönpäivystäjä (YP) sekä linnakkeenpäivystäjä (LP). YP:n apulaisina oli vielä kaksi apupäivystäjää (AP1 ja AP2).

LP huolehti saarelle tulevien ja lähtevien alusten tarkastamiseta yms, YP vastaili normaalisti puhelimeen ja välitti viestejä. No viikonloppuna aluksia ei kulkenut normaalin "reittiliikenteen" lisäksi, paikalla oli noin. 10 varusmiestä ja yksi tai kaksi kapiaista. Yleinen ajanviete oli lähinnä nukkuminen. Koko linnake oli kuin kuollut.

Koska miehiä oli vähän ja päivystämiseen tarvittiin 7 varusmiestä. Kolme alikeisaria tai koheltajaa LP:ksi (pe-su) sekä apupäivystäjiä neljä (la-su). niin jäljelle ei montaa tyyppiä jäänyt. Niinpä jos vielä olisi päivystäjä ei jäljelle jäisi juuri ketään.

Kun LP:kin viikonloppuisin lähinnä istui ja katsoi telkkaria, niin miksi himmeessä sitä hommaa pitäisi tehdä kaksi varusmiestä kun yhtäkään ei olisi tarvittu. No, fiksu toimiston alikeisarimme puhui tälle päällikölle hieman järkeä ja homma lakkautettiin, tosin siihenkin oltaisiin voitu väsätä porsaanreiän kautta kierto jos järjestelmä olisi jatkunut.

Tämä samainen päällikkö myös otti käyttöön lauantain työt. Missään muussa yksikössä alokkaita lukuunottamatta ei lauantaisin tehty mitään. Meillä sitten kuitenkin tehtiin lauantainakin kahteentoista asti töitä, no neljä tuntia vain, eikä itseasiassa sitäkään, ei ne alikeisaritkaan mitään jaksaneet eivätkä halunneet tehdä.

Saarella vasta tutustuimme aamulenkkeihin. Puoltatuntia aikaisemmin aamuherätystä siis kuudelta (herätys arkisin 7:30, sunnuntaisin 9:30), ja sitten ulos juoksemaan muutaman kerran tietty lenkki ympäri. Tästä ei ollut muuta kuin haittaa. Koko päivän oli paljon väsyneempi kuin mitä ilman lenkkiä. Aamulenkin sijasta paljon parempi vaihtoehto olisi ollut iltalenkki, vaikka se olisikin vapaa-aikaa syönyt.

Lisäksi ei nyt ehkä niin idioottimainen juttu ollut se, että tuo päällikkö poisti tälläiset pitkän tai hankalan matkan päässä olevien matka-ajanpidennykset. Eräskin tyyppi joutui heräämään kolmelta yöllä ehtiäkseen 7:15 maanantaiaamuna Kivelle lähtevään lauttaan. Olihan tuo pidennys hieman epäreilu, minua se ei mitenkään koskenut, mutta silti ihan järkevä.

Yhdellle tyypille ei yölomasta koitunut juurikaan iloa. Yöloma tarkoitti sitä, että kuuden kieppeillä lähdettiin kotiin (tai oltiin jo, riippui hieman), niin yhdellä matka-aika kesti 3 tuntia. Oli siis yhdeksältä illalla kotona, sitten kuusi tuntia unta ja herätys kolmelta että ehtisi siihen 7:15 lauttaan seuraavana aamuna.