• Etusivu
• Esittely
• Päiväkirja
• Palaute
• Vieraskirja
• Takasivu
• Shoppi
• YouTube

Lukijamatka: Helvetti - v. 2.2 - 20.03.2007 - 30.12.2008

Useasti ja toisinaan kuulee kommentin "painu helvettiin". Kyllästyimme tähän ja keräsimme jälleen lukijoita matkaa varten. Tällä kertaa matkamme suuntautui juuri sinne, eli Helvettiin.

Nyt emme käyttäneetkään enää Crashairin lentopalveluita. Vaikka heillä hyvä yhtiö onkin, eivät he voineet tarjota kuljetusta sinne, minne olimme menossa. Sen sijaan lainasimme tutuksi tulleesta autokoulu Young Diersistä linja-autonkuljettajan. Tosin kuljettaja oli vasta pari ensimmäistä teoriatuntia käynyt - joskin se sopikin tähän operaatioon paremmin.

Matkamme oli varsin lyhyt, sillä kuljettajamme oli kotoisin Iso-Britanniasta, ja siellähän teillä ajetaankin vallan toista puolta kuin täällä meillä Suomessa.

Ryskis ja bam. Kaikki paitsi yksi retkeläisistämme pääsi perille. Lottana ja marttana toiminut vanhempi rouvashenkilö oli matkanjärjestäjän mielestä epäsopiva tälle reissulle, ja niin hänet osoitettiin toiseen osoitteeseen. Sieltä hän lähettikin myöhemmin valokuvan jossa poseeraa jonkun valkopartaisen vaaleisiin vaatteisiin sonnustautuenen äijänkäppänän kanssa.

Hotelli oli edelliseen reissuun verrattuna suorastaan helvetin hyvä. Seinät olivat paikoillaan, ne olivat puhtaita ja yleisvaikutlemaltaan pytinki oli siisti. Ainoa mikä seinissä kummaksutti, oli sen läpi yrittävät kädet ja kasvot. Näitä joutui pahimmillaan varomaan oikein todenteolla. Yhden matkalaisen sielunvangitsemisvälineen, eli kameran ehtikin tälläinen seinästä läpi tunkeva käsipari nappaamaan.

Talo oli itseasiassa silti melkoisen rauniona, mutta tarjosi ryhmällemme moitteettomat tilat. Tällä kertaa vettä ei tullut hanoista ollenkaan ja ammeessakin lillui laavaa muistuttavaa mömmöä. Huoneissa oli kuuma nukkua ja kadotetut sielut herättelivät matkalaisia pitkin yötä valittellen oloaan. Niille matkalaisille joille uni ei maistunut, oli tarjolla jatkuvasti juttuseuraa sekä alakerrassa toimiva disko eli teinihelvetti.

Punaista opastustaMatkalla oppaana meillä oli Pikku-Piruksi itseään tituleeraava punakka herra. Sarvipäisellä kaverilla oli lättäjalkojen tilalla sorkat ja lisäksi hän kanniskeli aina mukanaan isoa haarukkaa. Epäilimme josko niin piskuinen kaveri tarvitsisi syömispuuhissa valtavaa ruokailuvälinettä. Alun hämmästelyn jälkeen hänen oudohko olemus pääsi kuitenkin unohtumaan, ja hyvä tietysti niin. Hänen olemuksestaan vielä sen verran, että vaikka suomalaiset saunovaa kansaa ovatkin, ei niin punaista nahkaa taida täällä Pohjolan perukoilla saunastakan saada. Valitettavasti, ja ymmärrettävistä syistä herra Pikku-Piru ei sallinut otettavan hänestä valokuvaa, hän halusi pystyä kulkemaan kaupungilla tunnistamattomana, "incognito". Muutoinkin valokuvien ottaminen tällä reissulla oli erityisen hankalaa. Sen kielsivät useat kyltit, sekä sitä haittasi myös pimeys. Tosin välillä laavavirrat ja pensaiden lailla teitä vierustavat liekkimeret antoivatkin valoa isolla kädellä. Lisäksi suuri osa kuvattavista ei näkynyt lopullisessa otoksessa lainkaan, pelkkä tausta oli jäljellä.

Ei viluttanut
Matkanjärjestäjä oli toimittanut meille listan sopivista matkalaukkuun pakattavista tarvikkeista. Osasimme arvata Helvetissä olevan lämmintä, mutta kuumuus todellakin yllätti. Lämpöä oli 40-100 astetta varjossa - aurinkohan tuohon "risukasaan" ei paista, joskin maaperä itsessään muistuttaa melkoisesti aurinkoa. Maisemat olivat varsin samankaltaisia, karua ja tuliperäistä maastoa riitti silmiinkantamattomiin.

Tutustuimme retkellä mm. suureen kidutussaliin, jossa oppaan mukaan pystyttiin "hoitelemaan" jopa seitsemäntoista "asiakasta". Uuden sisääntuloaulan vuoksi Helvettiin saapuminen on hyvin joustavaa, odotusaika portilla on edelleen kuitenkin pitkä. Sinänsähän tämän "lomakeskuksen" teemaan sopiikin se, että "tulli" eli saapumis- ja sisäänkirjautumismuodollisuuksissa kuluu peräti kolme viikkoa. Yleensä saapujilla tosin on hyvin vähän matkatavaroita, mutta kolmen viikon jonossa seisoskelu ottanee kupoliin ketä tahansa, varsinkin kun jonosta ei voi poistua keskenkaiken vessaan.

Helvetissäkään ei terrorismilta välty
Tiukasta johtajasta huolimatta Helvetissä liikkui erinäisiä pieniä terroristiryhmiä. Muunmuassa anarkiaa ajavat tahot aiheuttivat demoneille paljon pään vaivaa. Nähtävyysretkeämme hieman häiritsikin useat toisinajattelijoiden iskut. Kahteen otteeseen ryhmämme joutui Saatanan näkemyksiä vastaan ajattelevien separatistien kohteeksi. Heidän tarkempi tarkoituksensa jäi hämäräksi, sillä vartijademonit hoitelivat terroristit nopeasti muualle. Turistioppaan mukaan nämä lankeamattomiksi enkeleiksi itseään kutsuvat kapinalliset eivät ole tyytyväisiä Helvetin oloihin. Nämä terroristit ovat tehneet iskuja muunmuassa hautausmaille, joilla ovat nostaneet pystyyn kymmeniä - ellei jopa satoja hautakiviä. Lisäksi heillä on tapana rakennella kirkkoja epäsovinnaisiin paikkoihin - Helvettiä ajatellen siis ihan minne vaan.

Törmäsimme matkalla myös tuttuun porukkaan, nimittäin Pikkupaprikan sivuiltakin löytyvään HELLpdeskiin. Sen flegmaattiset tytöt ja pojat olivat angstailemassa loppukäyttäjien typeryyksiä Helvetissä. Aikaa kuluttivat luonnollisesti asiakkaidensa ongelmille nauraen sekä pelaten Doomia lähiverkossa. Käytössä oli tuskaisesti alitehoiset tietokoneet ja pelissä vaikein vaikeustaso. Lisä vaikeutta Helvetissä sai, kun kaksi demonia tökkii tulenhehkuisella atraimella kylkiluiden väliin, samalla kun yrittää pelata peliä.

Tällä kertaa reissumme kesti tunnin pidempään kuin Niplanin reissulla ja tämä reissu olikin jo siksi paljon antoisampi. Tunnin lisäkesto johtui kuljetusongelmista. Lainaamamme bussikuski joutui nimittäin jäämään Helvettiin loppuajaksi. Helvetinpoliisit tutkivat taustatietomme ennen sisään menemistä, ja huomasivat että bussikuljettajallamme oli takana useita huumekokeiluja sekä muita rötöksiä ja hänet haluttiin heti mukaan Helvetin karkeloihin.

Tulisesti kotiin
Saimme kuitenkin uuden kuljettajan eräästä demonista, joka oli perehtynyt koulubussinkuljettajien riivaamiseen. Riivattu bussikuski on nyreä eikä tervehdi matkustajia näiden noustessa bussiin. Näin demoni olikin työn ohella saanut tuntumaa myös bussilla kaahaamiseen. Paluumatka sujuikin varsin liukkaasti.

Lopuksi täytyy todeta, että matka Helvettiin oli todella antoisa ja sitä varmasti suosittelee kaikki reissullamme olleet, paitsi bussikuskimme joka siis jäi pari ikuisuutta pidemmälle reissulle. Mainittava on, ettei Helvetti sovellu erityisen heikkohermoiselle matkailijalle, eikä henkilöille jotka eivät siedä korkeita lämpötiloja. Helvetissä on ihan oikeasti kuumempaa kuin Miamissa.

Helvetti tarjoaa useita ajanviettotapoja, kuten lautalla laavavirrassa keikkumista, syntisiä klubeja löytyy Helvetistiä useita, kaikkia yhdistää järkyttävän huono musiikki. Rankkoja eroottisia kokemuksia haluaville on Helvetti suorastaan taivas, kaikenlaista kinkyä ja vielä kinkympää juttua löytyy varmasti jokaiseen makuun. Eri klubit räätälöivät palvelujaan asiakkaan toiveiden mukaisiksi, riittää kunhan täyttää kaavakkeen ja palauttaa sen tiskille. Tämä kuitenkin kannattaa tehdä jo ennen matkalle lähtemistä, sillä kaikkein kinkyimpiin toiveisiin vastaaminen voi vaatia pidempiaikaisia järjestelyjä, lisäksi lyhyimmilläänkin kaavake on toista sataa kaksipuoleista sivua pitkä. Kaikki erikoisemmatkin jutut kuitenkin onnistuvat, luvattiin useammaltakin klubilta.

Matkamme oli varsin antoisa ja itse henkilökohtaisesti pidin siitä enemmän kuin Niplanin reissusta. Vastaisuudessa, kun joku käskee painumaan Helvettiin, voimme todeta siellä jo käyneemme. Wanha juttu siis!

Uutta matkaa alamme taas suunnittelemaan, sillä tästä reissusta onkin jo monta tovia.